HYPPYSiLLE
Tuuli on pysähtynyt,
se uhkaa sulkea syleilyynsä kaiken
tähän olemiseen latautuneen herkkyyden;
muutamia riitasointuja lukuun ottamatta.
Katkeamaisillaan oleva kuoston latva on eräs niistä;
odottaa vain uutta sopivaa tuulta
rojahtaakseen maahan,
päätyäkseen jonkun viluisen kissan tulipuuksi,
kahvivedenlämmittäjäksi tai muuksi.
Toisaalla,
mustan lompolon kalvolla,
räns'tynyt lumpeenlehti.
Kenenkähän nokka sen lie lyönyt risaksi?
Sinnittelee vielä toisesta reunastaan emässään kiinni.
Yhtä kaikki riitasointujen orkesteri,
olipa niitä jokunen vielä lisää tai ei,
täydentää tämän herkän ainutkertaisen tilan;
tolan rikkoo vain kuikkaparin haikea huuto,
jostakin tuonpuoleisesta.
Kuksasta läikähtää hyppysille.
Juhlallinen akti tulee siitä
kun hirvilehmä vähät välittämättä
astuu karhakiston halki kiskomaan lompoloa tyhjäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi