KUMMALLiNEN HALU
Harmaa tulee jostakin hornasta mykkänä,
se kietoo kaiken näkyvissä olevan vaippaansa,
armoa ei saa kukaan tai mikään.
Kostea suudelma lipoo pienimmänkin pinnan;
sileimmät pirskottuvat pisaroiksi
kun lämpötila likenee nollaa.
Maailma muuttuu muutamassa hetkessä
autereen lipuessa mereltä rantoja hipomaan.
Kohina vaimenee kohdistamattomaksi muminaksi,
muutkin äänet tuntuvat imeytyvän sumuharsoon.
Valo vaihtuu kuultavaksi kajeeksi - hajavaloksi,
josta on vaikea päätellä varsinaista suuntaa;
vain tuoksu vahvistaa meren puolen
ja sitä mukaa kellosta vilkaisemalla auringon sijan.
Kasvojen liikkeenpuoleinen osa kastuu;
kuin ikään tiskiluutulla hivelisi,
vaistomaisesti sitä tapaa pyyhkäisemään
eikä kämmen kuitenkaan kostu litimäräksi.
Se on se tunne - jäähtymisilmiö,
joka panee humeetin ajattelemaan höpöjä.
Kummallinen halu iskee,
tekee mieli alkaa höpöttämään joutavia ääneen;
usvan sisään - niille näkymättömille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi