KOLMiJALASSA
Kuulas kalvakka ehtoo;
kaikenkaikkiaan äkin viilentynyt ilta tuo mieleen
lapsuuden uintireissut orastavan syksyn kynnyksellä.
Oi aikoja - oi tapoja!
Pois sieltä-komentoa on vaikea noudattaa,
sillä vedessä pulikoiminen tuntuu lämpimämmältä
kuin sukkelaan viilentyneeseen ilmaan pujahtaminen.
Muutamain voimasanojen jälkeen sitten;
leuka väpättäin - nahka sinisenä hytistään märissään,
ja hippulat vinkuen suoritaan vihdoin,
uhkaavan myrskypilven jo kohotessa laiturin ylle,
rantasaunan savulle tuoksuvaan lämpöön.
Mikä Onnela se wanha tummunut hirsiristikko onkaan
kun älli viimein voittaa
kaikkia käskyjä vastaan sinnittelevän lapsen mielen;
sitä läträtään wiimeiset haaleat,
muuripadasta löytyvät rippeet
kuhmuisella alumiinikauhalla ylle
ja ollaan oman elämän pieniä sankareita.
Kaislikossa suhisee,
rantakala muhii ja puhisee nokisessa padassa,
kolmijalassa;
ennennäkemätön nälkä kaihertaa vatsaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi