torstai 26. tammikuuta 2012

MASSiiViNEN KULiSSi


MASSiiViNEN KULiSSi

Lumiset kivet vaisuksi kuihtuneessa koskessa;
huuruiset jäätelit kattoina,
niiden päälle kertynyt lumi kerroksina.
Vastavalona punainen kurra matkalla Hesperiaan.

Mikä tenhoava näky,
sitä jää odottamaan tämän orkesterin ääntä,
solinaa, kohinaa, porinaa,
sitä miten se soveltuu ilmapiirin laheaan utuun;
sen sisään imevään vaimeaan hiljaisuuteen.

Koskikaran pirteä pyrähdys kosteeseen,
pulpahtaminen pintaan korkin tavoin
ja asettuminen henkeä vetämään kiven räystäkkeelle
jotenkin huvittaa.
Herkästi rönsyilevä mielikuvitus pistää väkisinkin
laittamaan sille sanoja suuhun
tässä vastakohtien teatteriesityksessä.

Jäätynyt massiivinen kulissi,
kostean hyinen ja huuruinen,
sen keskellä pieni vikkelä mustavalkoinen elämä
pujahtelemassa kahden elementin välillä.

Kuriton, kahleista vapaa sielu kysyy ääneen,
sanookohan se koskikarojen kielellä joka kerta
kun tulee vedestä, että hyi saatana.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

3 kommenttia:

  1. Oiwallinen. Pieni ja vaatimaton saa sanoa mitä vaan, sekin kun jo lämmittää.

    VastaaPoista
  2. Olen usein miettinyt, miten ne koskikarat tarkenee...

    VastaaPoista
  3. John'lle:
    Kyllä vaan, niin se menee.

    Johannalle:
    Ne eivät kastu. Vesi valuu öljyisistä höyhenistä hanhella.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi