ROHKEUS JA KYKY

ROHKEUS JA KYKY
 

Hyvien ajatusten kollos tuli esiin sarastuksen takaa,
ratsastivat evenkien tapaan poroilla kielasta,
kullakin sieppura hartioilla asiaankuuluvasti.
Vuottoraipat piirtyivät antennipiiskamerenä
kultamaan horisontin yllä.

Jokaisen jukon toisessa päässä ahkio,
siinä muokattuun kenkäheinään taalastettu herkkä,
haavoittuva ja koskematon sielu sisnapussissa;
vielä valheen tahroista puhdas ja vapaa eetos.

Kaunis auvoinen näky epävarmassa ajassa,
jossa kaiken totuuden voi katsoa vain peilistä tyyten,
kellä rohkeus ja kyky;
lukea kiveen hakattujen teesirivien välistä.

Tuttuun tapaani olin joutilasta aikaa kuluttamassa
toisen tunturin kiirellä porkat kainaloissa,
sivakoiden päällä ilman aikojaan haihatellen.

Ja tulijoita ehtymättömänä nauhana.
Kun ensimmäinen ajatus ratsasti hymyillen ohitse
tunturin lakea korkeampana,
wiimeinen vasta näkyi kusiaisen kokoisena aamunkoin
toisella puolella. Osa poroista lepäsi.

Karautin kurkkuani, ulajoin onnesta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!