lauantai 19. helmikuuta 2011

HOPEiNEN SADE


HOPEiNEN SADE

Rasahduksia siellä täällä,
harvakseen,
luonto haukkoo henkeään;
taitaa vihdoin hellittää armoton,
kelmeän kuun valossa leijunut valkea kuolema.

Kaje, koi, aamun ihana vaalean puna,
kaikki ovat kuluneet,
vierineet ajan kyydissä uutta yötä odottamaan.

Tilalla on vieläkin kirpeä pakkanen,
mutta auringon wäkevä mahti panee sen
keskipäivällä nöyrtymään,
polvistumaan aina alkuiltaan saakka.

Riettaista äänistä päätellen
kaarneiden leijuva tanssi saavuttaa jossain aktinsa.
Kuoleman jäisestä syleilystä henkiin jääneet tirpuset
sulavat oksilla pörröisiksi möykyiksi;
aloittavat pyrähtelyn ja tiitityksen.

Puiden oksille kuormaksi kertynyt
huurumainen nattura,
höytyväinen höttö, pakkasen siemen,
sinnittelee tovin auringon suudelmaa vastaan;
antaa sitten periksi
ja valuu hopeisena sateena vastavaloon.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

3 kommenttia:

  1. Näinhän se on, että kulkija seuraa luonnon "mediakirjoitusta", että milloinhan se kevät sieltä saapuu. Harva osaa vain noin hyvin pukea asian sanoiksi. Antoisaa luettavaa vaikka kielivaikeusia on. Kaikkia sanoja ei ymmärrä mutta runon merkitys kyllä välittyy.

    VastaaPoista
  2. Hanelille:
    Nooh - toivottavasti edes henkäsemään pystyt.

    Marialle:
    Toiset lukee kirjaa kuin vettä vaan, toiset luontoa. Kaikki ei kaikkea.
    Tarvinneekokaan?
    Pukeminen on sitä että kappaleet laitetaan ylle omasta mielstä parhaassa järjestyksessä.
    Kielivaikeudet ovat haaste jonka yli on helpointa harpata.
    Kiitän kommentistasi.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi