keskiviikko 9. helmikuuta 2011

HERÄTE


HERÄTE
 
Ensimmäinen on paras,
toinen jotenkin täydentää kielen makunystyröissä
viipyilevää aistimusta.

Pelkkä tunne - eeskäsin synnytetty asetelma
ja siitä ilmentyvä eräänlainen yhteenveto
saattaa humeetissa pörräävät endorfiinit villiin.

Kepeässä natturassa metsäsivakoilla tarpominen,
sitten kahvin himon yltyminen kyltymättömäksi
ja pysähtyminen tiirailemaan lumisen metsän
edellytyksiä sielun tyydytykseen.
Haihattelevia arvioita niille sijoilleen pysähtyneen
hiljaisuuden mahdollisuuksista aktiin.

Tuolla - salaman räjäyttämä sälöinen kelon puolikas,
törröttää sikin sokin, kuin uhmaten peitset tanassa.

Kumisevia iskuja kylkeen,
kiehisparvi pölähtää tallotulle kiekerölle.
Pian ritisee valkea, tervainen tuoksu hivelee nokkaa.

Sen siunaaman tuokion se aina kestää,
loputtoman ikuisuuden;
jo kohoaa kuksa ryystettäväksi sokerin läpi.
Siniset ajatukset odottavat lentoonlähtölupaa,
heräte tavoittaa ne; taivas sinistyy huomattavasti.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Maiskis maiskis lurps ja nam. Amen. Tuo on niiiiin totta.

    VastaaPoista
  2. Siukulle:
    Totta on - wiimenen huastaja ellää.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi