Kusi jäätyy kaarelle. Höpö-höpö, eikä jäädy. Katselin juuri tovi sitten otsalampun valossa kun arktinen koira värjäsi keltaisella minun varhemmin viikolla fixaamaani lumikinosta. Kyllä jäätyminen on nyt vain laitettava nykyhallituksen propagannan piikkiin. Siihen samaan kuin vuoden 2008 syksyllä annettu yhä pätevä lausunto:
"USAn Prime-karonkka ei koske Suomea".
Valtion virallisen anturin mukaan tänä Kainon päivän aamuna, siinä kolmen kieppeillä, oli Kaamasen Pässirovassa kavuttu jo -40º kylmemmälle puolelle hitusen. Nyt toki jo helpottaa, leutoaa - enää -38,3º pykälää. Kesää se pukkaa - jäätelökesää, sikäli mikäli enää wanhoihin vuodenaikoihinkaan on luottamista tahi sitten vaikka vängällä vähintäänkin sitä €U:n ilmastoinninmuutosta.
Kyllä tämä tästä. Kun ei ole pakko itseä ulos syyttä suotta tukkia, niin on menemättä. Sitä muistelee haikeana vaikka niitä pakkasia joissa on joutunut oleilemaan leivän perässä.
Kuhmon Iivantiirassa tammikuussa -74, rintamamiestalossa, lesken mittari näytti kylmimmillään -47º. Tiedä häntä miten virallinen tuo oli, mutta kaipa noissa vekottimissa joku tolkku oli jo silloin. Mittari oli parinmetrin korkeudella akkunan syrjässä. Ulkopuolella.
Siitä vaan kammettiin johtajan kanssa yön hyrisseen Vulvån hyttiin ja kaarrettiin tukkilanssille. Sehän selvä, että kylmää oli.
Kun Nurmeksen Kuokkastenkoskella niput oli pylläytetty jäälle, niin PKU:n taukotuvan nurkalla mittari näytti keskipäivällä -35º. Se tuntui lämpimältä. Antoi uutta intoa lähteä hakemaan uusi kuorma.
Vaikka noihin aikoihin asustelin aivan radan varressa, vieläpä liki asemaa, en kyllä muista yhtäkään tapausta, että junat olisivat myöhästellet pakkasen takia. Puhumattakaan lumen.
Voi siis hyvällä omallatunnolla sanoa kuluneen viikon VR:n tiedotteita kuultuaan, että tekniikka on huomattavasti kehittynyt noista takapajuisista ajoista.
Kun tällaisissa pakkasissa pukkaa galluppeja, niin tulokset pakkaa järjestelemään rintamalinjoja uusiksi. Hyytävistä hymyistä, jäätävän ilmeen läpi paistaa orastava paniikki. Sitä vain ei passaa näyttää vaikka ruksi puuttuu.
Sehän se paniikin syy on, se ruksi.
Naapurin likka - muuan Lilja-merkkinen, lenteli pitkin pirtin seiniä eräänä hedelmällisen 60-luvun puolivälin kesänä. Kiskoi hiuksiaan, repi paitaansa (nähtiin tissiliivitkin) ja huiski sekä läpsytteli kalenteriaan hysteerisesti.
Kun me Hanskin kanssa, veljensä - sen ajan 4. tai 5. luokkalaiset, ällistelimmä ensin aikamme ja sitten rohkenimme harkittuamme ja pohdiskeltuamme tiedustella, että mistähän tässä uudessa tanssissa on mahdollisesti kyse; Piitlessilöistäkö vaiko Rollinkstoneloistako, niin se läväytti meille kalenterin nokkaimme eteen ja kirkui:
"Ruksi puuttuu! TOLLOT!"
Tuommoinen havainnollinen opetus ja vastuunotto nuoremmistaan oli siihen aikaan vielä tavallista - ei epänormaalia. Eikä me Hanskin kanssa koettu, että siinä olisi ollut mitään seksuaalisia ambitioita tai siihen viittaavaakaan.
Mehän olimma sitäpaitsi tuohon aikaan siinä luulossa, että sexi on kuusi suomeksi, kunnes tapasimma kuusesta yhen tikanpojan. Nokkimasta.
Hanski sanoi ulkona, kun päästiin sen Liljan kynsistä:
"Akkojen kotkotuksia, lähemmä uimaan".
Sitä vieläkin säpsähtää ja palauttaa mieliin paniikin selityksen kun uutistenlukija ilmoittaa joidenkin joissakin tilanteissa joutuneen paniikkiin. Ihan vaistomaisesti suu avautuu valmiiksi vastaamaan kysyvään katseeseen: "Ruksi puuttuu."
Pirhautin eilisiltana muudaalle Linkreenin Mirandalle, matkalla jossakin Suomessa, mutta sattui olemaan Peuran Tepoililla. Se on semmonen akka jolla on kaikki hameet yht'aikaa päällä ja se osaa sanoa pakkasistakin melko etevästi.
Linkreenin froua epäili yöpakkasten jatkuvan pitkälle kevääseen - "Kurkoa pukkaa, akkaa pakkaa...", se sano. Meinasi että taitaa mennä tosi hiljaseksi koko seuraava viikko Palmusunnuntaista katsoen etiäpäin..., että aivan kuin tällä kertaa ristiinnaulittaisiin ihan joku muu kuin tämä vakituinen...
Sitten tuli kansainvälinen auringonpilkkuhäiriö taikka Supo ja puhelu katkesi, enkä uutta yhteyttä enää saanut.
"USAn Prime-karonkka ei koske Suomea".
Valtion virallisen anturin mukaan tänä Kainon päivän aamuna, siinä kolmen kieppeillä, oli Kaamasen Pässirovassa kavuttu jo -40º kylmemmälle puolelle hitusen. Nyt toki jo helpottaa, leutoaa - enää -38,3º pykälää. Kesää se pukkaa - jäätelökesää, sikäli mikäli enää wanhoihin vuodenaikoihinkaan on luottamista tahi sitten vaikka vängällä vähintäänkin sitä €U:n ilmastoinninmuutosta.
Kyllä tämä tästä. Kun ei ole pakko itseä ulos syyttä suotta tukkia, niin on menemättä. Sitä muistelee haikeana vaikka niitä pakkasia joissa on joutunut oleilemaan leivän perässä.
Kuhmon Iivantiirassa tammikuussa -74, rintamamiestalossa, lesken mittari näytti kylmimmillään -47º. Tiedä häntä miten virallinen tuo oli, mutta kaipa noissa vekottimissa joku tolkku oli jo silloin. Mittari oli parinmetrin korkeudella akkunan syrjässä. Ulkopuolella.
Siitä vaan kammettiin johtajan kanssa yön hyrisseen Vulvån hyttiin ja kaarrettiin tukkilanssille. Sehän selvä, että kylmää oli.
Kun Nurmeksen Kuokkastenkoskella niput oli pylläytetty jäälle, niin PKU:n taukotuvan nurkalla mittari näytti keskipäivällä -35º. Se tuntui lämpimältä. Antoi uutta intoa lähteä hakemaan uusi kuorma.
Vaikka noihin aikoihin asustelin aivan radan varressa, vieläpä liki asemaa, en kyllä muista yhtäkään tapausta, että junat olisivat myöhästellet pakkasen takia. Puhumattakaan lumen.
Voi siis hyvällä omallatunnolla sanoa kuluneen viikon VR:n tiedotteita kuultuaan, että tekniikka on huomattavasti kehittynyt noista takapajuisista ajoista.
Kun tällaisissa pakkasissa pukkaa galluppeja, niin tulokset pakkaa järjestelemään rintamalinjoja uusiksi. Hyytävistä hymyistä, jäätävän ilmeen läpi paistaa orastava paniikki. Sitä vain ei passaa näyttää vaikka ruksi puuttuu.
Sehän se paniikin syy on, se ruksi.
Naapurin likka - muuan Lilja-merkkinen, lenteli pitkin pirtin seiniä eräänä hedelmällisen 60-luvun puolivälin kesänä. Kiskoi hiuksiaan, repi paitaansa (nähtiin tissiliivitkin) ja huiski sekä läpsytteli kalenteriaan hysteerisesti.
Kun me Hanskin kanssa, veljensä - sen ajan 4. tai 5. luokkalaiset, ällistelimmä ensin aikamme ja sitten rohkenimme harkittuamme ja pohdiskeltuamme tiedustella, että mistähän tässä uudessa tanssissa on mahdollisesti kyse; Piitlessilöistäkö vaiko Rollinkstoneloistako, niin se läväytti meille kalenterin nokkaimme eteen ja kirkui:
"Ruksi puuttuu! TOLLOT!"
Tuommoinen havainnollinen opetus ja vastuunotto nuoremmistaan oli siihen aikaan vielä tavallista - ei epänormaalia. Eikä me Hanskin kanssa koettu, että siinä olisi ollut mitään seksuaalisia ambitioita tai siihen viittaavaakaan.
Mehän olimma sitäpaitsi tuohon aikaan siinä luulossa, että sexi on kuusi suomeksi, kunnes tapasimma kuusesta yhen tikanpojan. Nokkimasta.
Hanski sanoi ulkona, kun päästiin sen Liljan kynsistä:
"Akkojen kotkotuksia, lähemmä uimaan".
Sitä vieläkin säpsähtää ja palauttaa mieliin paniikin selityksen kun uutistenlukija ilmoittaa joidenkin joissakin tilanteissa joutuneen paniikkiin. Ihan vaistomaisesti suu avautuu valmiiksi vastaamaan kysyvään katseeseen: "Ruksi puuttuu."
Pirhautin eilisiltana muudaalle Linkreenin Mirandalle, matkalla jossakin Suomessa, mutta sattui olemaan Peuran Tepoililla. Se on semmonen akka jolla on kaikki hameet yht'aikaa päällä ja se osaa sanoa pakkasistakin melko etevästi.
Linkreenin froua epäili yöpakkasten jatkuvan pitkälle kevääseen - "Kurkoa pukkaa, akkaa pakkaa...", se sano. Meinasi että taitaa mennä tosi hiljaseksi koko seuraava viikko Palmusunnuntaista katsoen etiäpäin..., että aivan kuin tällä kertaa ristiinnaulittaisiin ihan joku muu kuin tämä vakituinen...
Sitten tuli kansainvälinen auringonpilkkuhäiriö taikka Supo ja puhelu katkesi, enkä uutta yhteyttä enää saanut.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Vilho Seppäselle:
VastaaPoistaTervehdys!
On hauska kuulla, että Julkisuus ja nomenklatuura -julkaisuni kiinnostaa.
Uutta, ajankohtaistettua ja täydennettyä laitosta siitä ei saa millään,
sillä sivuja on 1400. Uusi painos sen sijaan olisi paikallaan, jos Tampereen
yliopiston Acta-sarjan toimittajat suostuisivat sen tekemään.
Kolmatta painosta voi ehdottaa Tampereen yliopiston kirjastolle.
Soile Levälahti ja Outi Sisättö (etunimi.sukunimi@uta.fi) hoitavat
siellä julkaisuasioita.
Terveisin Pertti Julkunen
050 4029151
pertti.julkunen@tamperelainen.org
No ruksasin.
VastaaPoistaSilti, ja vain lämmöllä, kysyn miten heräsit?
Nostettiinko sinut koukulla pauhasivatko virrat?
Olen hiipinyt täällä kuin kyyryssä ja varuillaan oleva lajitoveri. Ehkä haistat minut.
Kiitos.
VastaaPoistaProsessoitava prioriteettejä.
Ylhäällä on.
Pelkoa ja pakkasta. Niitä ei ole.
Mistä sen tietää mistä mikin?
Elapirt@gmail.com /irti digitaaleista väh. 4 päivää.
Anonyymille:
VastaaPoistaRuksit on hyviä!
Hyvin heräsin tavanomaisesti, äkin, heti valmiina kirjoittamaan ilman lojumista.
Se on minun tapani. Ehkä virrat pauhaavat jo unissani ja sitten herättyä on aika tyyntyä jäsentelemään ne.
Se käy jalkoihin, hiipiminen kyyryssä ja varuillaan.
Jotain tutunomaista on, en saa yhteyttä.
V.S'lle:
OK.
Panen osokkeen talthen.