torstai 17. helmikuuta 2011

RiEHA


RiEHA

Kaikella tavoin sitä pannaan ihmiselle riippi.
Kummallinen tuulenpuuska tahi pyörre
lie äkisti yllättäin osautunut
muutoinkin jo viheliäiselle tantereelle.

Pistänyt hilunpilttuun ja riehan rantteella pystyyn
ja tässä sitä ollaan.
Akka joka oli ves'ämpärin kera tulossa hetteeltä,
seisoi nyt katolla - puoliksi luodulla katolla,
ämpärinsä kanssa, es'liinalla ei pisaraakaan vettä.

Ukko seisoi polviaan myöten uumenen silmässä;
fanerinen lapio kouraan nojaten,
rukkanen suussa, pivo paljaana jouten roikkuen.
Molemmat äimänkäkenä;
jos oikein tarkkaan jaksaa katsoa,
kysymysmerkit roikkuvat molempien yllä.

Jostain leijaili tötterölle käpristynyt haavanlehti,
ruskea ja silmiinpistävä ripsivään vitiin nähden.

Koukki pintaa useammasta kohdasta,
lehahdukset sitä lennätti
ja kun keksi kokkareen jonka kylkeen ampautua,
jäi siihen kyköttämään.
Eikä seuraava satunnainen puuska enää huomannut
vaan jatkoi matkoihinsa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

7 kommenttia:

  1. Näin hurjan luonnon riehumisen jälkeen kysymysmerkki leijuu lukijankin pään päällä. Niin kuin ei lumituiskussa jo olisi kylliksi. Ihan surrealistinen runo ja mainio :)

    VastaaPoista
  2. Marjattah'lle:
    Kiitänpä somasti mukavista kehuista.

    VastaaPoista
  3. Ripsivä viti - hyvin sanottu.
    Hilupilttuu ja äimänkäki sopivat riehaan.

    VastaaPoista
  4. Arleenalle:
    Eikö, vesisadekkin ripsii. Silleen harvakseen.
    No kyllähän nyt hilupilttuu nyt ainaki...

    VastaaPoista
  5. Hilupilttuun ja riehan rantteella -reggee.

    VastaaPoista
  6. Hanelille:
    Kiitän ja påkkaan.

    Helanes'lle:
    Sitä ensin harkitsin ja sitten päädyin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi