perjantai 25. helmikuuta 2011

RAATOJA


RAATOJA

Raadollisuus ehken parhaiten kuvaa sitä häikäilemätöntä ahneuden ja vallanhimon kuoliota joka kalvaa nomenklatuuran humeetin mädäksi ilman että ulkopuoliset huomaavat tehdä mitään ennen kuin on liian myöhäistä.
 

Arabikadun tapahtumavyöry paljastaa kuinka diktaattorit ja itsevaltiaat ovat sopineet €uvostoliitonkin poliittiseen kulttuuriin kuin hillo lätyille. 
Se että kansoilta luonnonvaratulon ja ihmisoikeudet kuin myös useimmiten ja pääsääntöisesti kehitysavun riistänyt sortaja on saanut harrastaa sairauttaan ilman hoitotoimenpiteitä, on ollut myös €uvostoklikin politiikkaa, sen oman toiminnan eräs talouden savisista tukijaloista - muista valtiollisista klikeistä nyt puhumattakaan.
Nyt asioiden äkin käännyttyä päälaelleen, ovat sitten ensimmäisten joukossa vaatimassa tuomitsemista.
 

Eikä tässä nimenomaisessa Välimeren episodissa esim. Epyktin ja Tunisian osalta voi kyllä €U:n kansalaisiakaan kehua. Puhtaalla, ruusunpunaisten lasien läpi katsovalla omallatunnolla sinne on kiikutettu oma raatonsa ja rahansa ilman välittämisen häivääkään kohdemaan inhimillisestä tolasta.

Vaikenemisen kautta paha on muuntunut itselle sopivaksi hyväksi ilman joutavia selityksiä. Jos omatunto on kolkuttanut, YK:n hyväntekeväisyysmafialta ostettu Kiinassa teetetty tyyny on ollut kätevä heittää väliin pehmentämään kolinaa.

Hälisevät, paskaiset ja ryysyiset arabikerjäläiset saavat pikkirillin sirhottamaan vielä jälkikäteenkin hyväntekeväsyyskoplan kahvikinkereillä.
 
Miten näiden suvaitsevaisuuden perikuvien nyt käy? On ensin suvaittu vieraisiin kulttuureihin matkustelemalla hirmuhallitsijoiden hirmuvaltaa ja nyt ruumiiden riekkuessa verisinä, viinitarhojen valkoisten muurien päälle nakattuina, suolet ja mahapaska lannoittamassa karua maata, samaa hirmuvaltaa ei enää suvaitakaan.
Mitä on suvaittava seuraavaksi? Januksen kasvoilla eläminen syö näiden sinisilmäisten typeryksien uskottavuutta.

~~~~~~~~~~~~

Raadollisuus kuvastaa parhaiten tätä vaalienaluskiimaakin. Yhä vaan on yhdet ja samat pyrkyrit ja poskisolistit tarjoamassa itseään edustamaan kansaa.

Wanhat puolueet ovat näyttäneet, julkituoneet, kongretisoineet osaamisensa hamasta sodanjälkeisestä ajasta alkaen. Ei siis voi kieltää, etteikö näytönpaikkaa ja -aikaa olisi ollut yllin kyllin.

Mutta wallanhimo ja korruptoituminen on saanut tämän omahyväisen Hyvä Veli-nomenklatuuran sälyttämään tavallisen rupusakkilaisen selkään vain aivan ennennäkemättömän velkaikeen.

Absurdistanilaisten onnettomuudeksi sama meno näyttää ohjelmien kuin myös puolueiden johdon osalta jatkuvan ja siksi yhdelläkään wanhoista koplista ei ole edellytyksiä saada suuria kannatuslukuja.
Hyödyllisten idioottien aika on ohi.

Toisaalta se tarkoittanee loppupeleissä kolmen (3) koplan liittoutumista rupusakin tahtoa vastaan.

Myös äärivasemmiston, jos sellaista enää onkaan, absurdiksi hurahtanut humanitaarisuus sataa muiden laariin, lähinnä persujen ja muutoksen ym. liittoutumien.
Miten mainiosti heidän Paul Lafarguensa, Marxin vävyistä toinen, muinoin sanoikaan; suurin piirtein: Yleensä varsinainen kansa voi hyvin kunnes joku tulee ja alkaa kohentaa olosuhteita - pian varsinainen kansa voi pahoin ja auttajat entistä paremmin.

Eikä ole juurikaan parempaa luvassa vaalinvoittajiksi povatuilla persuillakaan. Sitä ensimmäistä kiveä kun ei sitten heitetty ja äänikynnyksessäkin taitaa sopu löytyä vielä loppumetreillä.
Selviytyäkseen wanhojen koplien kuoleman syleilyltä persujen olisi syytä polvistua äänestäjiensä edessä ja pyytää näitä olemaan äänestämättä suurimmaksi.
Ei hyvin liikkeelle lähtenyttä lumipalloilmiötä kannattasi uhrata pelkän vallanhimon takia.



Tulkoon se tässä sanotuksi, vaikkei tämä mikään manifesti olekkaan, että en kannata yhtäkään puoluetta. Kaikki puolueet ovat haalimassa kansanvaltaa omakseen saadakseen siitä etuja klikilleen.
Kannatan lumipalloefektiä, sitä että kansa herää sanomaan mielipiteensä. Oli se sitten mikä tahansa. 
Edustuksellinen demokratia, lumedemokratia on suurin kusetus mihin kansakunta voi hyväuskoisuudessaan sortua.

Jotenkin tuntuu näitä asioita sivusta seuranneena, että kaikkien absurdistanilaisten onni olisi, josko nämä rahalla ostetut jatkaisivat katkeraan loppuun saakka. 


Suomalais-ugrilainen heimo kyllä ansaitsee kunnollisen opetuksen, rankimman mukaan, koskapa on sortunut hyväntahtoisessa yksinkertaisuudessaan antamaan heimonsa menestyksen ahneudesta ja vallanhimosta sairastuneiden mielipuolien käsiin.
Parempi kerta rytinä kuin vuosisadan kestävä tulessa kärvennys.



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tämän tarinan "parasta ennen" käyttöpäivämäärä on 17.4.2011 tai sitä ennen.

2 kommenttia:

  1. Ei voida sanoa, että ihminen on susi ihmiselle, luulen, että susilaumassakin on inhimillisempi meininki, kuin humaaniksi itseään luulevassa ihmisten laumassa. Ei ole toinen toistansa parempaa ideologiaa, on vain kompromisseja, parhaimpia huonoja vaihtoehtoja, joissa jokaisessa suurimmaksi kärsijäksi osoittautuu se heikoimmassa tilanteessa oleva pieni ihminen. Jos jossain on mahdollisuus alistaa ja hyväksikäyttää toista ihmistä, siihen varmasti pölähtää paikalle raadonsyöjä, se itsensä ylösnostanut ja itseään muita paremmaksi luuleva, juurikin se kovaäänisin ja röyhkein, riippumatta poliittisesta puoluekannasta. Valitettavaa, mutta niin totta!

    Harri-betoniviidakon filosofi

    VastaaPoista
  2. Harrille:
    Ei voida, se vertaus kyllä ontuu, susilla on vain pelkkä sosiaalinen arvojärjestys ilman tunnetta.
    Ei vihaa, ei rakkautta, ei ahneutta, verenhimoa jne. nuo kaikki on vain inimisen omaa inhimillistämistä, että iniminen pystyisi olemaan eläinten yläpuolella.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi