torstai 10. helmikuuta 2011

PÄLÄSTÄN PiEKSUNi


PÄLÄSTÄN PiEKSUNi
 
Hyvin erikoinen ja kummallinen on puuntava taivas;
kaartelee monimutkaisina siloisina koukeroina,
talven sinfoniana salaperäisillä mailla.

Ei päätä ei häntää;
ei mistä kiinni ottaa - kaikki alkaa joka paikasta,
loppuu toisensa lomaan.
Ei siihen totu, jatkan ihailemista äkkinäisenä,
perehtymättömänä siihen tolaan joka näytetään.

Olen tuntematon muukalainen vierailla poluilla,
satunnainen kävijä elämän suuressa valtapelissä
ilman joukkuetta.

Pysähtelen,
sommittelen lauseita,
kolkuttelen oudoilla ovilla.
Vaivaan kovilla sanoilla avaajaa.
Ilmaisen syvästi vakavaan sävyyn otteita
tapaamistani ihmeistä;
sanon hämmästyneille kasvoille nöyrästi hyvästi,
painan uksen.

Pälästän väsähtäneet pieksuni mäystimiin,
toisen toiseen;
porkat pivoissa lähden sivakoimaan tuntemattomaan;
perässähiihtäjiä ei näy.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Pälästäminen on taas uusi sana maisteltavaksi. Mitä se on?? :-)

    VastaaPoista
  2. Erikeeperille:
    Wanhan ajan siteessä on mäystin johon jalankärki laitetaan. Mäystimeen kuluu naru tai hihna; päläs joka pujoteaan nilkan taa jotta jalkaterä pysyy mäystimessä.
    Pälästäminen tehdään ensin (pujotus), sitten pannaan mäystimeen (jalkaterä).
    Päästä pälkähästä on jalan irrottamista päläästä.

    VastaaPoista
  3. Lapin pälkäästä et pääse, mutta onko tarviskaan.

    VastaaPoista
  4. Helanes'lle:
    En - aivan, eikä painetta pois, mieluummin sisemmälle.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi