tiistai 2. marraskuuta 2010

SKÀBMAMÀNNU


SKÀBMAMÀNNU
 
Tuuli käy yli aution läntisen tunturimaan,
ulisee lakkapäissä, jylisee kuruissa,
kiistää kivet, haastaa pahtaat.
Viistää jängän reunan vitelikköjä raivopäisin puuskin;
liistää korret lumenpäältä lysyyn,
volahtelee piisivalkean hormissa - uinujan korvissa.

Säpistä karannut uksi pieksää vajan kamanaa.
Riistää unen - on pakko selviytyä ulos.
Kauhtana ylle - vilulla karauttaa
kun kylmä vaate osuu lämpimään ihoon.
Nutukkaat jalkaan ja porstuan läpi rantteelle.

Vinkka sivaltelee,
pyrkii helman alle atimaan niin,
että kyyryyn on mentävä,
muuton nakkaa persielleen keskelle siljoa,
istuu päälle ja käy astumaan.

Vajan nurkalla kurkotan pinosta jyleän pöngän,
telkeän uksen, suoritan katselmuksen pilkkopimeässä,
vaakasuorassa tuulessa ulkomuistista.
Kaikki kunnossa.

Kipitän pihan yli, tartun otteella kuistista
ja pujahdan sisälle - permannon poikki wällyn alle.
En herätä, ehätän takaisin Uinulaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Lapsuuden muistoissa ihan oikeat lampaanvällyt. Paivava peite, nenänpää aamulla kylmänä, mutta muuten niin vällynen lämmin olo, ettei olis millään niiden alta noussut. Aika kovasti tuo tuuli viistää noita puita kuvassasi. Sivuliirua vaakatasossa sitä on kovalla puhurilla mentävä.

    VastaaPoista
  2. Unelmikolle:
    Lampaanvällyt oli meilläkin, musta purjekangas päällisenä.
    "Sivuliirua" hyvinkin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi