tiistai 23. marraskuuta 2010

LASiPiNTOiNA HUOMENEEN


LASiPiNTOiNA HUOMENEEN
 
Tuulen ujeltaessa valittain salvetuissa nurkissa,
surkeana kurjasti voivotellen,
kuolpunan lakkapäitä hurjasti piinaten,
kaikin tavoin ääntäen ja tuuliviiriä vääntäen.
On eläntä melkoista ikuista näytelmää selkosissa.

Elämä vain on;
luoteisen viiltäessä syvään
sydänjuuria myöten kalsaalla henkäyksellään,
niin että vaakasuoraan lentävät hehkuvat jääkipenet.

Kohtaavat kasvojen ahavan parkitseman nahan,
piinaavat ja saavat sen kihelmöimään,
kuin hehkuvan nuotion varjossa vartoisit
mitä tuleman piti.

Ja tuleehan se;
yön sylissä hioutuvat karkeat jäätiköt siloksi.
Ilmaantuvat huuruisten usvien väistyessä
lasipintoina huomeneen;
näkökenttään ihasteltaviksi ilman pääsymaksua.
Pelkkinä luojan töinä - ilman apurahaa.
Ilman krapulaa.

Tyyntyvä tuuli laskostaa lepattavat helmansa
kirivän pakkasen hyytävään syliin
ja hiipuu pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi