lauantai 6. marraskuuta 2010

Ei MiKÄÄN KOPERNiKAANiNEN


Ei MiKÄÄN KOPERNiKAANiNEN
 
Maan kamara on puettu valkoiseen silkkiin,
tilkitty tarkoin jokainen kolo ja käänne;
linnikon lailla pounikon yllä tasoittava kaapu
verhoamassa yksityiskohdat hangen katveeseen.

Talvi on tullut - yllättämättä, ajallaan,
puree viidentoista asteen pakkasen voimin poskipäitä
ja panee seisomaan keskellä vaatteita.

Laivaston sininen kansi öisin täynnäns´ pisteitä,
ripoteltuna sikin sokin sinne tänne tasaisesti,
kuin kameli Bostonkakun taikinaan.

Luotan Kopernikuksen sanaan,
että nuo pisteet kiertävät suurimman osan aikaa
omien napojensa ympäri, mutteivät tuijota,
ja että ne vain kerran kuussa kokoontuvat suureksi
keltaiseksi kiekoksi taivaanpiiriä vaeltamaan.

Muutoin on näillä seuduilla ollut rauhallista.
Muutama pienempi ja yksi napakampi myräkkä,
siinä kaikki - ihan tavallinen arktinen talvi,
ei mikään kopernikaaninen, kuten Lannanmaassa.

Kesto puoli vuotta; lunta, pyryä ja pakkasta,
jäämeren tuulta ja kaamoksen sineä.
Tilkka kermaa ja kyllä maistuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi