torstai 25. marraskuuta 2010

RAJA


RAJA
 
Alhaalta laaksosta kurujen reunoja myötäillen
alkanut hidas paarustaminen sivakoilla raukeaa
ortassa hetkeksi.

Puuskuttaen näperrellään kaula-aukkoja avoimiksi,
tungetaan huurtunut karvareunus ylös silmiltä.
Kainalot laskevat nojalleen porkanpäihin
ja kuin yhtä tahtia,
niskat kekottuvat samaan suuntaan.

Tästä - puurajalta, aukeaa arktinen hysteria;
tunturin jättimänen hahmo piirtyy katsehorisontin yli
valkoisena ihmemaana - hyytävänä paratiisina,
vilttona kallaana jota sinen sävyt juovittavat
kiirettä kohden liukuen
ja vaihtuen sen takaa tulevan valon hajoavaksi kajoksi.

On tultu rajalle.
Yksinäisyys, yksinolemisen tunne alkaa tällä paikkaa;
niin pieni on ihminen tai pari,
seisoessaan lumisen jättiläisen varjossa.
Niin heiveroisen mitätön, että sen kyllä huomaa.

Mielihyvän, ihastelun, orastavan uupumuksen
ja kokemisen halun sekamelska
sekoittuu ennenaikaiseksi näläntunteeksi
jota on lievitettävä kaivamalla pussista kuivalihaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

7 kommenttia:

  1. Kaunista ja komeaa on matkailla runojesi mukana.

    VastaaPoista
  2. Kaunosielu jättäisi lopun elämännälkään, mutta sinä täräytät realistisesti esiin kuivalihat!

    VastaaPoista
  3. Kiire loppuu kun kiire siintää.

    VastaaPoista
  4. Hulupejaa matkan tekkoo.
    Pieni on toellakin ihminen.

    VastaaPoista
  5. Erikeeperille:
    Ja lämpimänpää - luulen, kuin kinoksilla seikkaillen.

    Pasaselle:
    Olen susi, harmaasusi.

    Helanes'lle:
    No nythän se tuli jo kuin wanhasta tottumuksesta.

    Liplatukselle:
    Sitä ei uskokkaan miten pieni kun asettuu tunturin kupeeseen ja vertaa.

    VastaaPoista
  6. kylläpä, Hukka, hienosti taas kuvasit hetkeä Lapin maisemassa..!

    VastaaPoista
  7. Cranelle:
    Minä kiitän Sinua kuvailevista sanoistasi.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi