JUOMUKSiLLA

JUOMUKSiLLA
 

Tempoilevan, pitkän ajomatkan jälkeen hellittää.
Valtava tasainen jäälakeus joka ulottuu horisonttiin,
liukenee umpuilmassa läpinäkymättömäksi harmaaksi.

Perille enää muutama kilometri,
ahtojään reunaa seuraten rannan tuntumassa.
Sitten ensimmäiset juomukset,
ne jotka jäävät viimeksi - lähimmäksi kotimatkaa,
ilmestyvät näkyviin.

Viimeisimpien merkkien luo ennätettyä
ajorytmi on laantunut, myrkky haihtunut lihaksista.

Ajatus kuumasta kuksallisesta Airamin kahvia
läikähtää hetkisen mielessä, säikähtää pois;
kiihko vie mennessään.

Tuura reestä, lenkki ranteeseen,
muutamalla sysäyksellä epämääräisen muotoinen reikä,
siepparin pujotus jään alle
ja naru tärpin jälkeen paljaaseen käteen - JYTiSEE.

Voi sitä lapsenomaista riemuntunnetta,
jännityksen kiherrystä joka tekee pesän humeettiin.

Sitä muistelee uudelleen ja uudelleen - mokomaa,
vielä unentuloa odotellessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!