sunnuntai 12. syyskuuta 2010

SATAA ROPiSEE

SATAA ROPiSEE
 
Arvostelua paheksuvaa - lähes väheksyvää,
käheällä äänellä;
luulen kuulleeni
kun nuotiolla istun kastuneena valmiiksi,
pitkän tovin astuneena.
Sentään jo laavun liepeen alla.
Kuitenkin.

Kaarneet - nepä ne, tunnistan.
Tuttu pariskunta - hoitaa tätä paliskuntaa.

Hytisten kurkin niestasäkkiin,
äkkään herkun, kahmin sikapurkin,
kääreen viskon, kiskon kannen,
tylysti koko purnukan sisällön niibin kärjellä ahmin.
Jää korpit norkoilemaan nälkäisinä aihkin latvaan.

Ja kohta sataa kahtasataa - näyttää siltä pilvet;
ne roikkuu lakkapäistä puolet peittäin,
lonka lähes maata viiltäin,
kaarnein silmät harsohunnun läpi kiiltäin.

Liekit popsii kelo-oksii, ahneesti ne hotkii,
niin että pahta ääntä kaltion takaa potkii.
Raikuu - kaiku äänen osaa kahden taittaa.

Sataa ropisee.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Hieno lukukokemus - Suorastaan näin koko jutun.

    Hih, "sikapurkki" on kiva :)

    VastaaPoista
  2. Ei ole korpin nokka tuohesta tehty.

    VastaaPoista
  3. Mikäs se on se aihki? Entäs niibi? Melkein arvaa, mutta varmuus olisi hyvä, asiantuntijalausunto :)

    VastaaPoista
  4. Ritalle:
    Kiitän - on tätä ilmaisua tullut jo harjoiteltua pian 4 vuotta.

    Demetriukselle:
    Ei ole, on sarveisesta, joten kyllä sika kelpaisi.

    Isopeikolle:
    Asiantuntijalausunto
    Aihki on kilpikaarnainen mänty/petäjä (elävä)
    Niibi eroaa leukusta siinä että sen terä on enempi tavallisen puukon mallinen.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi