keskiviikko 29. syyskuuta 2010

LAKASTUVA MAA


LAKASTUVA MAA
 
Syys tulee lämpiminä pimeinä öinä,
saapuu viimeistelemään kesän hereät jäljet;
kahmien, ahmien,
haalien kosteaan syliinsä koko luomakunnan.

Huurut huuhtelevat liehitellen maata,
nousevat hetteistä, pursuavat kaltioista,
nuoleskelevat kallaita monimutkaisilla kielekkeillään,
lipuen jokitörmäin väleissä mystisenä virtana leijuen.

Kaikki todeksi muuttuneessa illuusiossa täsmää,
päsmäröimästä puuttuvat vain keijut, hiidet ja haltiat
yltäkylläisen kokonaisuuden yltä.

Virvatulten loimuissa harhakuvat
muuttuvat herkiksi haaveiksi;
ajatuksen karatessa haihatukseen,
viidennen ulottuvuuden sfääreihin häärimään:
lumeeksi, unikuviksi ja utopioiksi.

Sitten ensimmäinen puuska ravisuttaa lakkapäätä,
koko jyleää aihkia johon selkä nojaa.
Äkin rankka kuuro piiskaa vaatteet liiskaksi,
paluu takaisin maanpinnalle tapahtuu nopeammin
kuin ennättää sanoa: Rakastan.

Lakastuva maa höyryää huomisen ensisäteissä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Ehdit varmaan jatella "RAKASTAN" vaikket ehtinyt sanoa sitä.Niin totta ja niin ELÄMÄÄ, mutta luonnollisen kaunista kiertokulkua.

    VastaaPoista
  2. Unelmikolle:
    Kiitän näkevistä sanoistasi.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi