torstai 16. syyskuuta 2010

KELLASTUVAA


KELLASTUVAA
 
Alakuloisena huutaa lintu,
yli järven selän kantaa ääni äärimmilleen,
kouraisee,
koskettaa sisältä päin;
ei jätä rauhaan,
vaan jää korvamadoksi padotun mielen sisään.

Tuuli kahauttaa kuolevaa korsikkoa, kohentaa otetta,
vihreys on liukuvärjäytymässä ruskeaan,
sopeutumassa syksyn kuvaan.

Oneana lyö märkä aalto apean vesikiven kylkeen,
usva lipuu laveeraten harmaan päälle hävittäen värit,
syksy ainoana saa kaiken,
kietoo kosteaan syleilyynsä ja pitää.

Rannan ahteella sumun pälvestä pilkottaa
koivujen moninkertainen rivi,
peilaa asettuneesta pinnasta itseään.

Tilhet parveutuvat, se on enne;
pyrähtävät pihlajaan,
lavertelevat, moittivat syksyn satoa huonoksi.

Sade roikkuu ilmassa.
Säätiedotus lupaa: Kellastuvaa;
mieli, ruoho, lehdet, koko luonto. Yhtäkaikki.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

15 kommenttia:

  1. Tihkuu syksyn hurmosta, huumaa. Ihan meni kylmät väreet!

    VastaaPoista
  2. Sana ja kieli upeaa. Syksy on luopumisen aikaa.

    VastaaPoista
  3. Tykkäsin: säätiedotus lupaa:kellastuvaa...

    VastaaPoista
  4. Syksyinen tunnelma, jonka voi nähdä, kuulla, haistaa, tuntea iholla. Yksi pieni ehdotus: jättäisin korvamato-sanan pois, se töksähtää.

    VastaaPoista
  5. Miksiköhän syksy koetaan aina niin alakuloisena vaikka syksyn värit ovat mahtavat.

    VastaaPoista
  6. Kaunis, syksyinen tunnelma, sielunsilmin oikein näki miten syksy lipuu järvellä.

    VastaaPoista
  7. Liukuvärjäys meneillään täälläkin ja - äkkivärjäys. (Aluksi ei muuten sanavahvistus näkynyt.)

    VastaaPoista
  8. Kiirepakolaiselle:
    Sanat koskettavat niskaa ja valuvat selkäpiitä myöten ristiselkään.

    Luonnonlapselle:
    Kiitän runsaasti. Ja luomisen.

    Hihoille:
    No niin lupasi. Hieno juttu.

    Tuimalle:
    Kiitän runsaasti, mutta minä en jättäisi. Sillä korvamatoa korvaanmaan en synonyymia keksinyt siihen hätään, mutta vaikutus on kuvatunlainen, joten siis olkoon kun kerran lalkoi virkaa hoitamaan.

    Arille:
    Meitä inimisiä on vain kahdenlaisia: Samanlaisia ja erilaisia.

    Milanardalle:
    Kiitän herkistä sanoistasi.

    Helanes'lle:
    Kiitän tiedosta, sanavahvistuksesta en osaa sanua mitään.

    VastaaPoista
  9. No tuopa oli kaunis. Oikein ylistys syksylle!

    VastaaPoista
  10. on se syksy aikamoinen maalari, hienoa jälkeä tekee ;)

    VastaaPoista
  11. Pidin varsinkin tuosta lopusta. Se tiivisti koko jutun.

    VastaaPoista
  12. Onea aalto ja apea kivi, tuo surkeus saa jo hilpeälle tuulelle.

    VastaaPoista
  13. Erikeeperille:
    Kyllä syys ylistyksensä ansaitsee. Hyvin.

    Ilona Tammelle:
    No ei siihen ainakaan iniminen kykene. Vastaavaan.

    Pasaselle:
    No sehän on selvä. Kiitän.

    Demetriukselle:
    Aivan, naurussa on pitelemistä apatian kera. Kellä sellanen on.

    VastaaPoista
  14. Ei sitä korvamatoa korvata tarvisisikaan, säe sanoo kaiken muutenkin. Tai jos siihen haluaa sanan, niin miten olisi soimaan: "vaan jää soimaan padotun mielen sisään"? Mutta makuasiat ovat makuasioita ja runon kieli koskettaa eri lukijoita eri tavoin.

    VastaaPoista
  15. Tuimalle:
    Minusta vaan korvamato on sittenkin hieno termi. Se on "clou".

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi