keskiviikko 1. syyskuuta 2010

ČAKČAMÁNNU


ČAKČAMÁNNU
 
Syyskuu käy kimppuun hehkein, pehmein värein,
ensimmäiset vihaiset tuulet äreinä,
teroittavat järeitä kynsiään kirkuäänien lomassa.

Hiovat tekniikkaansa saadakseen pitävän otteen,
jolla tunkeudutaan satunnaisen ulos erehtyneen
niskavillojaan kautta luihin ja ytimiin,
elämän nesteitä ryytämään.

Semmoinen on alkava syys;
muuttokuorma toisensa jälkeen - päivin ja öin,
katkeamattomana jonona sojuu etelään.
Kaihoisten huutojen säestyksellä.

Raskain vatsoin,
keho täydessä latingissa - uudistetuin sulin,
suunnistavat nämä yltiöpäiset sankar'siipiniekat
kohden parempia aikoja pian hyiseksi muuttuvalta
pohjan perältä.

Tämän vuoden konsertit alkavat olla piakkoin ohi,
vain muutama höynähtänyt kurki
ja tietysti joka paikassa mahtiaan osoittavat,
päällepäsmäreinä toimivat joukaiset kailottavat
trumpeteillaan pitäen kylän väen hereillä öisin.

Kun niiden lähtö valkenee,
valuu hiljaisuus tuntureiden kurujen myötä jängille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Hyvin syksyn muutto, saapuva hiljaisuus ja lintujen äänet vastakohtinaan tehty runo.

    VastaaPoista
  2. Mustikan varvut ovat täällä päin tummanpunertavanvioletteja. Tuo pohjoisen pehmeä aprikoosin sävy on kyllä kaunis.

    VastaaPoista
  3. Hehkeetä hehkutusta.
    Pian pehkutusta, kaamoksen hiipiessä maille.

    VastaaPoista
  4. Railatertulle:
    Minä kiitän ja kumarran, påkkaan jos nåkakkain satutaan.

    Obeesialle:
    Niin se taitaa mennä Obeesia, en enää muista värieroa, on kovin pitkä aika kun Lannnamaan ruskametsissä ravasin.

    Liplatukselle:
    Hui-hai, skábmasta ei vielä kotvaan tietoakaan, ryömii vasta joulukuun alussa kehään.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi