keskiviikko 11. elokuuta 2010

RiPE AAViSTUSTA


RiPE AAViSTUSTA
 
Tuulet etääntyvät,
jättävät haikuisia vanoja taivaanpiirille kiirimään.
Vievät kaiken kesästä mennessään
kun vetääntyvät sijoilleen lepuuttamaan siipiään
jonnekkin aavan meren tuolle puolen.
Nuokkuvat merimetsojen lailla ahteella.
Antavat syksyn saada kuni palaavat vihaisina puuskina
lennättämään ihmisten hattuja.

Muistot ja tunnekuohut elävät syvällä humeetissa,
sisus on pikkuavaruus - yksi suuri onni,
joka hoitaa auringon virkaa
ja sattumukset kierivät sen ympärillä tasaista kyytiä,
vuoroin paisteessa, vuoroin varjossa;
hurjastellen mielialan oikukkaalla vuoristoradalla.

Ilma kosteutuu
ja sitä vaan yhen äkin huomaa jossain liikkuessaan;
silmään osuu satunnainen kellastunut lehti,
ehtinyt tiensä päähän.

Siinä se odottaa nyt ujona,
että muutama miljardi seuraa perässä;
noudattaa sisäistä pakkoa,
pistää nesteet kiertoon ja korjuuseen
sekä alkaa muuttua ruskaksi.
Toisille iloksi - toisille tuskaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Luonnonlapselle:
    Kiitän mutta kyllä se pitää aina tila jättää vieläkin paremmalle.

    VastaaPoista
  2. Tuleekohan ruska Lappiin nyt aiemmin kun etelän kaikki kukatkin ovat jo kukkineet täällä samaan syssyyn? Öinen kosteus viipyy kauan päivään jo täälläkin ja niitä ensilennonlehtiä on maassa paljonkin.

    VastaaPoista
  3. Unelmikolle:
    Lämpösumman mukaan tulee ruska, en vielä tiedä sitä.
    Yleensä joku sääiniminen siitä asiasta valaisee.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi