tiistai 17. elokuuta 2010

VELJENi TUULi


VELJENi TUULi
 

Tuulet ahnaasti päälle käyvät,
hyökkäävät kiivaasti tyvenen kimppuun;
yhdeksi monista yhtyen,
kuin sika limppuun himosta ryhtyen.

Niistävät liekit lyhtyjen,
valon itselleen riistävät - aikeensa kiistävät;
kun pitkin pintaa viistävät ryppyjä tehden,
sivulle liistävät virejä piirtäen.
siirtäen häilyvää kuvaa.

Kuivavat huulet,
innostus nousee jousen lailla,
kiihtyvät suonissa elämänvirrat holttia vailla.

Taitaa nousta myrsky;
pian pursuaa tyrsky,
se lainetta lyö loputtomiin,
hakkaa päistikkaan kivistä luodon selkää.
ei pelkää, ei lakkaa,
kasvoille pisaroita nakkaa.

Ne silmille hyppivät, tuntoa nyppivät;
sielu kiihtyy - se tuulessa viihtyy,
on tulessa nielu
ja henkeä haukon innosta;
odotan kohtausta veljeni tuulen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Luonnonlapselle:
    Ja minä kiitän pitämisestä.

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin! Kiihkeää luontoerotiikkaa.

    VastaaPoista
  3. Marjaisalle:
    No hyvä niin, joskus asian näkee juuri noin kuten kirjoitin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi