sunnuntai 22. elokuuta 2010

PÖTY- JA MUiTA PUHEiTA


PÖTY- JA MUiTA PUHEiTA
 
Ensin tulee kolme möllöttävää,
keltaista kuuta vastaan rinnan,
sitten tuhat puhuvaa puuta peräkanaa jonossa;
kaikilla sama ääni huojuessaan.
Että puilla muka jalat - se on vale.

Huudahdan siihen suuntaan jotain vahingossa,
oikeastaan älähdän äkkäämisestä.
Metsä vastaa - huutamalla takaisin.

Poikki loikin joen, se on wanha tuttu,
koikkelehdin,
poikkean oikealle,
tolkku pakenee humeetista juoksujalkaa
etenee jäneksen lailla puikkien vitelikön seassa.

Kerran tavoitan sen vilahdukselta,
kaikki on hetkessä ohi,
tyhjyyteen laskeutuu hiljaisuus,
äänettömyyden linnikko ripustuu kokonaisuuden ylle
ja sitten kaikki vain on.

Säännöt on kirjoitettu ulos,
ei voi olla varma enää - korkeintaan epävarma;
pitääkö kaatuva puu ääntä sittenkään,
vai onko rytinä vain pölästyneen ihmisen
korvan valetta humeettivedelle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi