sunnuntai 15. elokuuta 2010

ZEN JA HERKiSTYMiSEN TAiTO


ZEN JA HERKiSTYMiSEN TAiTO
 
Asetun jaloilta aloilleni valittuun maahan;
laulettuani saapumisen laulun hiiskumattomaan.

Sammutan palavan mielen.
Löysään otsaa kiertävää paulaa,
oion venytellen kaulaa
ja lisään sitten henkeä vedettyäni - tyynnyttyäni,
rauhallisesti hiljaisuuden voimaa.

Avaan aistini ammoimmilleen,
kuulumaton valuu sisälleni kaikelle hereistä
avoimista aukoista tasapainottaen tolaani;
ahmin sieluni niin kyltymättömiin soppiin
tätä tyhjyyden olematonta äänettömyyttä
täysin häpeämättömin siemauksin.

Silminnäkijöiden puutteessa riivin yltäni kuoret,
kivetyn ja kuuntelen kiven mykkää kasvamista.

Muunnun syntymäpuvussani Rodinin ajattelijaksi.
Haritan silmäni tuijottamaan ei mihinkään.
Lasittuneen katseen suuntaan aution maanpiirin yli,
kauas äärettömiin horisontin taitse.
Linnunradan reunalle, kosmisen tyhjyyden hyväilyyn.

Syöksyn sfäärien syliin ja herkistyn kyynelsateeksi.
Tunnistan Zenin woiman ja tunnen kylläisyyttä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

5 kommenttia:

  1. Juuri niin
    kaunista kuin vain on

    VastaaPoista
  2. Luonnonlapselle:
    Siinä se on.

    Cranelle:
    Voimaa sinulle, syksyn iloiset värit saa.

    Hannelle:
    On vain opittava näkemään päällään sama mikä silmillään.

    Liplatukselle:
    Kiitän, zen on oiwaltavaa herkkyyttä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi