lauantai 28. elokuuta 2010

ENSiMMÄiNEN MELANKOLiA

 
ENSiMMÄiNEN MELANKOLiA
 
Vakaina liikkuvat hiljaiset veet eeskahtaalle
kaukaisten rantojen välissä;
huuhtovat vuoroin rannan santaa,
väliin loiskuvat jyleälle kalliopahtaalle.

Tuulenviri viiruttaa pinnan ryppyiseksi,
vielä ei tiedä tuleeko suuri puhallus,
vesi kuoppia täyteen niin,
että harjat kuohuen kaatuvat toistensa lomaan.

Ja korvissa soi jo Vuorenpeikkojen tanssi - ennakkoon,
yltyen crescendoon;
repien ja riipien sinne ja tänne
kun yrität katsoa säällisesti säätä
alastomaksi tyhjätyn laiturin nokalta.

Jostakin jängän takaa raikuva kurkilauman mekastus
muuttosuunnitelmien kariutumisesta kai;
palauttaa tempoilevat mielen kuvat tolalleen.

Tasaiseen liikkuvat hiljaiset veet eeskahtaalle jälleen
kaukaisten rantojen välissä;
huljuttavat vuoroin rannan santaa
väliin läikkyvät ahtaalle kalliopahtaalle.

Syksyn ensimmäinen melankolia lipuu verkalleen,
täyttäen atmosfäärin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

3 kommenttia:

  1. Ihmisen alkukantainen itsesäilytysvaisto ennakoi tulevaa!
    Syksyn kauneudessa näemme jo paljaaksi riivityt puut, mustan maan ja harmaan taivaan...Melankoliaa!

    Ps. Kavereille jängän taka terveisiä!

    VastaaPoista
  2. "palauttaa tempoilevat mielen kuvat tolalleen." Pidän tästä kohdasta, ja tekstin nimi: "ensimmääinen melankolia", se tekee hyvää kesän valoisuuden jälkeen.

    Mukavaa syksyrupeamaa Harmaasudelle,ja perheelleen.

    VastaaPoista
  3. Cranelle:
    Aivan niin, valmistautuminen käynnistyy yhä teknologiaihmeenkin päässä.
    Kavereille jängän taakse kerrotaan. Terveisiä!

    Railatertulle:
    Kiitän ja kumarran. Hienoa tuntemuksia myös sinulle.
    trew. Harmaasusi & perhe

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi