lauantai 29. toukokuuta 2010

KUORTAKKi


KUORTAKKi
Sanojen lahea summa ranta-ahteella:
Satujen lumottu maa - hilliten sisään nieltynä,
vaikka mielen tekisi ne ääneen purkaa.

Mutta kun ei henno, kun ei raaski;
rikkumattoman hiljaisuuden keskellä,
pilkkoa ajan pysähtynyttä äänettömyyttä.

Pinnan kuvastimen tumma ikiaikainen aihkimetsä,
kelot - osa lysähtäneinä, osa ylväinä pylväinä,
taivaankantta piirtävinä harmaina viiruina,
läpikuultavan veden kalvon pienissä väreissä.

Sellainen mykistää,
vie sanat suusta suupaltilta huuliveikolta, vaientaa juopon,
antaa sokean nähdä kauneuden korvillaan.

Melutta koskettaa erämaajärven karu hiljaisuus,
ottaa lujasti ja sielua syvälti halaa.

Mieleen palaa vähin äänin, pienin erin,
hämärät muistikuvat kuikan huudosta selkävesillä,
sotkaparin narskutus ruohikon kupeessa
hanhien törähdykset jängän takaa letolta.
Lekuttelevan sääksen kikitys.

Kun avaan empien luomet; se on totta.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Mää missään putkassa, ei vaan ole jaksanut koneella roikkua entiseen malliin, kylläännyin dataamiseen=)

    Hukkalaumalle oikein muksaa kesää, sano koiruille hau ja vuh!! Ja akalle jotta hellyyrel* =)=)

    VastaaPoista
  3. Aivan kun olisin siellä paikan päällä. Kaikki on niin todellista. Olet mestari kuvaamaan ihmisen tuntoja ja luonnon kauneutta.

    VastaaPoista
  4. Jolokottelevalle suvellelle:
    Aivan. Hyvä juttu. Kyllä se siitä taas lähtee.
    Terviisä kerrotaan sitä mukaan kun järki vastaan ottaa
    ja akalle myös suullisesti kun ehtii asennolle.

    Luonnonlapselle:
    No tuolla tuli käytyä. Pariinkin otteeseen. Todellista on.
    Ja kaunista. Äänettömän kaunista lintujen huutoineen.
    Kiitän sanoistasi.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi