lauantai 22. toukokuuta 2010

KiRKUVA iMMELMANNi


KiRKUVA iMMELMANNi
 
Jos suinkin,
kipuaa korkealle ylös,
kiiren liki - ruskeaan tunturin kallaaseen,
purkaa taljan auki ja leväyttää ehon kehonsa sille;
kuulee hiipuvan tuulen sylissä,
pysähtyneen hiljaisuuden läpi,
itsensä äänen.
Siis jos vain itse haluaa,
mutta kiivetä kyllä pitää.

Se tekee inehmon onnelliseksi,
sillä tuossa tolassa tietää kuulevansa myös muita
ja voi siten huolet sivuun sysäten,
hilpein auvoisin mielin,
alkaa mittaamaan taivaanpiiriä,
sielun koitoksista suurinta - töitten töitä.

Onnen kohdatessa tutut,
säveät, savunväriset silmät seuraavat
jokaista, soukan elinpiirisi pienintäkin liikettä.

Vastaavat naurun ryppyihin kivellä nauraen,
päätään kallistellen,
tuskan ja surun viilloksiin ilmassa parkuen.

Elämä on palannut ja tunturikihut.
Odotan alttiina kirkuvaa immelmannia.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi