keskiviikko 12. toukokuuta 2010

HULLU

 
HULLU
 
Tuuli on levolla,
hiljaisuus on kaatunut päälle,
tunturihaukan römeä kirku on ainut merkki olevaisesta.

Keväinen aamu tunturin laella kahvia ryystämässä,
auringon noustessa töillensä,
on jotain uskomattoman oloista.

Ei mitenkään voi sitä täydellisenä kuvata,
sanoin ja kuvin - se on vain koettava;
tunnettava jokaisen jousenlaulunsa itse.

On haluttava, oltava rohkeesti hullu,
on tehtävä halullensa tilaa mielensä sopukoihin,
niin että syntyy kiihkeä palo janota.

Sellainen into ja piina,
joka sysää syrjään vähemmän tärkeitä asioita,
kuten varhainen herääminen, sikkuraiset silmät, vilu olo,
ihana laiskuus, mukavuuden halu sekä sata muuta.

Sellainen kihisevä kyty ja silmitön kiima,
joka keksii keinot nousta ja mennä;
panee valmistelemaan ennakkoon niin paljon - kaikki,
ettei suoraan sanoen kehtaa pettää enää itseään
jäämällä lojumaan lavitsalleen,
lämpimien wällyjen alle.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

5 kommenttia:

  1. Sinussa on elämän paloa ja aitoutta se on ihana asia. Lämpimät terveiset täältä etelästä!

    VastaaPoista
  2. Hyvä haastattelu oli Sudella paikallisradiossa!

    VastaaPoista
  3. Luonnonlapselle:
    Kiitän ja tervehdin samassa hengessä lantalaisia.

    Harri Lehtimäelle:
    Eikö vaan, kansakoulupohjalla?!

    VastaaPoista
  4. Kiihkeä palo, on vain tunnettava ja koettava.

    VastaaPoista
  5. Unelmikolle:
    Se vie ja polttaa, ei mahda mitään. On vain yritettävä jälkikäteen kirjata ylös tuntemuksia.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi