lauantai 8. toukokuuta 2010

HÄiLYViÄ MiELEN KUViA


HÄiLYViÄ MiELEN KUViA
 
Kun aika ja paikka on vihdoinkin ohi;
kun oikea kajeen hetki on tullut
ja istut avoimen kaltion äärellä,
aution meren rannalla ylhäällä tunturin huipulla
tyventä, aloillens' asettunutta toista minääsi,
sitä kalvosta heijastuvaa toista minääsi tutkimassa.

Pyydä tuossa tolassa jotta tuuli laulaisi hiljaa
jos se vain suinkin malttaa
ja että se antaisi pilven varjojen vaeltaa
ajatusten lailla kuvastimesi yli.

Vasta tuolloin näet isänmaasi koko kuvan:
Sen humeettia nakertavan tuskan,
käsittämättömyyden hädän
ja henkisen alistavan laman
joka panee vaeltamaan pää riipuksissa,
kuin vastasyntyneenä,
pitkin autioituneita urbaaneja harmaita väyliä yöllä;
kun elämä on kuollut,
mutta ahneus ja vallanhimo saalistavat yhä.

Ajatukset täynnäns' - lähes hulluuteen asti,
näet epämuodostuneita häilyviä mielen kuvia,
peiliheijastuksia syistä ja seurauksista
jotka tilanteeseen ovat johtaneet,
vaikka tunnet itsesi tuskaisan syyttömäksi.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Wauh!
    Tänä värisytti sisintäni.

    VastaaPoista
  2. Soletuulelle:
    Elämme hyvin erikoisia aikoja. Se mikä oli eilen totta, on tänään vain paljastunutta valhetta.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi