tiistai 8. syyskuuta 2009

KiRJAVA RAANU


KiRJAVA RAANU

Syyskuu ja tyveneen vaipuva ilta,
auringon kultainen silta maailman yli.

Lahoavan kasvuston maan tuoksu.
Ajan kiireetön juoksu,
ruohikon vieno kahina
ja lokkien kaklatus särkällä.

Kaukaa joukaisen varoitusääni pojilleen
ja kuikkapariskunnan vakuuttelu - yhdessä ollaan,
kuuluu hiljentyneeseen pihapiiriin.
Vain koivunlehtien havina
ylittää hiljaisuuden vaativan kynnyksen.

Kevättuulien ahavoittama punamultainen hirsi
rapsahtelee auringon erottua siitä.
Yksinäinen kirsisääski nojaa seinään.

Raskaat pihlajanmarjatertut roikkuvat vihreän keskeltä,
tilhien tuloon on tovi aikaa.

Tuulen vähitellen hyytyessä pihapiiri asettuu,
kaatuu hämärän syliin, sallii yön tulla atimaan.
Rantasipin ääni varmistaa kuin radion aikamerkki
hetken alkaneen.

Syksy valuu kirjavana raanuna ylle.


Oh-show-tah hoi-ne

4 kommenttia:

  1. "herkkä musta"/miina
    On mennyt hukkaan kommentti!

    VastaaPoista
  2. Miinalle:
    No niinpä oli, menossa Ivalon suuntaan. Nappasin Myössäjärvellä kiinni. Nyt on taas paikaillaan.

    VastaaPoista
  3. Oopeelle:
    No oli vähän sellaiset aatokset. Siis kuvatunlaiset.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi