VANNASLUU
Tuuli seis - mielikuvitus lisää siihen oitis:
"Metsässä ei liikahda lehtikään" - ei varmasti -
kun ei ole puita mailla eikä halmeilla,
mutta onhan noille takaumillekin annettava
aina tilaisuuden tullen ulkoilumahdollisuus.
Eilen oli sellainen tullen - sinisenvalkoinen haltioitutti,
siristytti nokilasit nokallakin -
tuli äkin ankara halu tuulettaa iänwanhoja takaumia.
Loistavaa;
kasvojen orvaskesi ahmi hotkimalla paahdettuja,
auringon paistamia Deevitamiini-pasilleja sen minkä
suinkin sai marraskeden läpi siilattua.
Vannasluu vihjasi jostain tuntemattoman suunnan
leijuvista feromoneista - liekö sekin ollut takaumaa;
nääs ensimmäisestäkään naisenpuolesta ei havaintoa.
Olloonko mokoma jotain länsitieteen nykykotkotusta;
wanhan miehen vomeronasaalielimen oikuttelua -
mistä sen tietää -,
nykyään keksitään oireita ja tauteja ihan solkenaan.
Jos en ens'hätään osaa keksiä mitään raflaavaa,
niin kuitenkin maa-aavan hohtavasta kirkkaudesta:
Huikeaa huikaisua koko orkesteri baletteineen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi