TUSKA
Aikansa kutakin,
lopulta kenkäillen henkäilemään kalinarantaan;
kuuntelemaan kivien kasvamista -
monivuotinen talvihaave -,
aaveena leijunut höllempien eetosten seassa.
Että pitikin muistaa lastata konttiin lumikengät,
ynnä niiden seuraksi hankitut tanakat alumiiniporkat
Svedustanin ylijäämästä;
nyt oli millä tulla äärelle.
Hikihommaahan se lumikenkäily,
ilkitahallista itsensä kurittamista jalat harallaan,
ritilöillä vuorotahtiin lampsien;
huippukohdissa eteenpäin laahaten,
upottavissa paikoissa ankkana vaappumalla -
nostaen laskien peräperää.
Vaan täällä perillä sitten taivaallinen rauha,
kivet kalisevat samaa tarinaa kuin kesällä,
joissain paikoin kuorrutuksena kihisevää hilettä.
Tuska purkautuu,
riettaita ryöttäsyntisiä ajatuksia karkailee;
jos tämä ei olisikaan vain viaton hiekan synnytyslaitos,
miten mainio paikka parviälylle ihmisten kivittämiseen;
ei vuosikausiin kivipulaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi