VANKi
Tuntuu ihan siltä nyt juuri,
kuin olisin jotenkin oudosti jäänyt tämän valtavan,
huikaisevan hyisen meren vangiksi
koko jäljellä olevan ajan loppuun;
ilman oikeutta valittaa Hovioikeuteen.
Tuo sykkeinä rantautuva vuoksi suggeroi,
eetokset keinuvat tahti tahtiin,
tunteet humaltuvat tuuliajolle - lumous velloo -
huljuttaa mielenkuvaa kuin levänriekaleita
tuossa rantaveden lillingissä.
Sarastus kiihottaa mielentilan ymmälle
ja kuin mausteina siihen sekoittuvat lokkien kirut
sekä jostain ulapalta haamuna Haavruuan laulu
sekoittuneena Lähtevien laivojen satamasta
sumun läpi kuuluvaan unettavaan puksutukseen.
Voiko sitä ihmisen poika itselleen enempää haluta
kun tässä veden ääressä jo väkevä sielun rauha;
sumutorven törähdys on herätys elämään.
Sataman äänistä ankarasti kuohuvia tunteita,
pähkähulluina haihattelevia eetoksia
valtoimenaan vilistämässä.
Ja minä märisen riemusta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista