lauantai 7. huhtikuuta 2018

AAMUHERNE


AAMUHERNE

Sataa niin sikeään
että hernerokkasumuun tulee reikä joka pisarasta;
se alkaa muistuttaa ihan näkimissäkin jo
pikemminkin kolmiulotteista neulamuikkuverkkoa
eli lävikköä eli siivilää eli sihtiä,
kuin sitä miksi sitä hassusti sanotaan.

Olennaista on myös eräs vaatimaton,
toki kovin oleellinen yksityiskohta;
tästä sumusta puuttuvat lihan retaleet
siinä missä rasvaiset läskipalluratkin killumasta,
reikiä sentään piisaa liki emmentaalimaisesti,
ellei jopa paremmin tässä aamun harmaassa.

Tuo nyt ei vielä mitään;
silkkaa helinää vain - kosteahkohkoa hölynpölyähköä -,
mutta kun sataa niin sakeaan,
ettei uksi mahdu pihtipielistään urkenemaan.

Sentään pitäisi päästä jollain aikaa uloa haistamaan;
ei tässä osaa koko päivää sisäpiirissä vermiä,
uloskäynnistä on muodostunut kutsumus - rutiini,
millä nimellä sitä kukin kutsuneekin.

Ehkäpä ihan mielen virkistykseksi vain
kannattaa tänä harmaana vaihtaa pekoni-muna
kotikutoiseen aamiaishernekeittoon.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi