sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Ti-TYY


Ti-TYY

No persetti vieköön;
eilennä - kun koirun kera vapaana liihotimma,
metsän reunaa vaivihkaa hipoen,
kuulin laulun - oikeastaan tyngän;
ensimmäistä kertaa tämän vuoden talvelle.

Ti-tyy se sanoi,
sai kuulostamaan sen hetkisen tolan
joltain elämää suuremmalta sietämättömältä;
niin puhtaasti se kajahti liikkumattomassa ilmassa.

Kaiku kehveli sen siltä ryösti,
hennon koivun ritvan varassa kiikkuvalta
ja tillistelevältä keltamahakkaalta.

Levitteli rietas sitä ti-tyytä,
niin että päätä joutui pitämään pöllönä
kun ääni puikkelehti milloin mistäkin mihin.

Hyvä mieli sellaisesta tulee,
odotuksen täyttymyksestä - pienestäkin -,
vaatimattomastakin;
senhän arvaa jokainen.

Se antaa uskoa - antaa voimaa siihen,
ettei kaikki ilmasto ole vielä ihan niin pilalla
kuin mistä höpötetään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi