tiistai 7. helmikuuta 2017

SEURAAVA


SEURAAVA

Reilusti puolenpitoinen kuu tirkistelee pilvenlongista,
sillä lienee meininki täyttyä johonkin mennessä
ja esitellä kuisemansa maanmatosille
jotka vaeltavat varjoisissa laaksoissaan
ennättääkseen aidan vehreämmän puolen niituille.

Jatkuva kuhina ja kahina,
kyynärperät kalskahtelevat säilinä,
tylsyneet jäävät eittämättä paitsi,
päätyvät kaluamaan mullalle tallottua väärää puolta.

Valkoinen pyry rynnistää koiravahdin aikaan,
kylvää riekaleisen mannun valkealla viljalla,
siloittaa painumat ja nousemat tasaiseksi huovaksi,
kannessa ei pilkkuakaan;
vähäisen kuun kelmeä valo heijastuu rikkautena,
miljardeja timantteja lepää karstanteella.

Poimijaansa odottelevat - sitä hukkaajansa,
joka ahneena möyrii pinnan mullin mallin;
kadottaa jalokivet kouriensa lapionjälkiin.

Joku yksinäinen kököttää yhä luminokareen päällä,
mutta haihtuu äänettä kikattaen pois
kun rietas katse hötkyilee.

Yönmusta huntu ahmaisee kuurievun - seuraava.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi