maanantai 21. marraskuuta 2016

MEiSEMA


MEiSEMA

Jos tarkkaan tiiraa voi nähdä horisontin,
sen verta upettoa saa aikaan merisavu ulapalla,
että eheää viirua ei tällä erää.

Nooh - siellä se kuitenkin,
kuten tähänkin saakka,
tarkisti sen eli ei -
leppoisana köllöttää virassaan -
hötkyilemättä.

Sielua hivelee usein sellainen aana,
että tämä lähes joka aamuinen tuijottelu;
sehän saattaa aiheuttaa oudoissa oudoksuntaa:
"No senkö täytistä se siitä vahtaa?"

Vaan kun on etupihana puoli Ahtolaa,
sen kaikissa mahdollisissa väriolosuhteissa
ja säällisissä puitteissa,
sekä sattumien epäsäännöllisissä säännöllisyyksissä,
niin kyllä hurmaavan kauneuden näkeminen kiinnyttää,
ei lainkaan turhauta,
vaikka niin olettaisi.

Alati vaihtuvan meiseman arvaamaton värisinfonia
on jotain sellaista jota ei vielä jokunen vuosi taapäin
osannut edes arvata -
puhumattakaan että kuvitella.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi