ESiLEiKKi

ESiLEiKKi 

 Pikku pakkanen koettelee luontoa,
vain ankaralla sinnillä säästyy hieltä selkäpiillä,
välttyy kamuamiselta jalkapelissä Kammanin taa,
kaira ja raudunkiusausvälineet ahkiossa;
jospa vielä jään jättäisi häneksi,
vahvomaan - yksiöistä varsaa kantamaan.

Toisaalta pannullinen punavatsaisia rautuja,
voilla aateloituja,
tuppipottujen kera - sielun liidellessä taivaissa,
ei sittenkään itsessään ole huono ajatus,
ei lainkaan,
pikemminkin päinvastoin.

Johan sitä joutuisi tavallinen ihminen -
sanotaanko nyt vaikka noloon asemaan,
jos se ei taivaisista asioista haaveilisi sinisissään;
tyytyisi vain mukisematta teollisuuspöperöön.

Ja onhan liikunnallekin jokin arvo annettava,
luonnonmaisemassa;
lampsia tai pungertaa tundraa omasta tahdostaan,
tai kuka nyt mitenkin.

Jo silkka kauneus,
taivaanpiirin lammaskatraiden yhtyminen maaemoon;
se on jo ainakin puoliruokaa, no esileikki ainakin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne