perjantai 4. marraskuuta 2016

HUiHAiLUJA


HUiHAiLUJA

Uloskäynti valjastaa näkimet upeaan,
paljastaa kuinka soileja vilistää pitkin kirjokantta;
näkyvät syntyvän jossain taivaanpiirin takana,
sinkoutuen sitten avaruuden yli loputtomaan.
Pituudet kaartuvat näkymättömän taa.

Yön sinisenmusta seis,
ei hiiskahdustakaan tuulelta,
reposetkin leiskuavat mykkinä;
sen verta ankaraa loimua on,
että nokisen pannun kyljen saisi kuumottamaan,
jos kehtaisi vehdata.

Poro kuuluu rykivän jossain kurussa;
kulkutautiaika - yskä,
tai virkayskä kun vaadinkatras vaatii astumista.

Tähtitaivas jatkaa kaikin puolin vakaata
ja hulppeaa oleiluaan ihmiskunnan yllä kylläisenä;
nämät sontiaiset ja huoranpenikat - siinä alla -,
eivät elämäänsä parempaan kykene.

Ahneuden mielitautia ei voi parantaa,
se leviää pandeamiana,
käyttää kerskuntaa sekä rehvastelua hyväkseen.

Tartunta johtaa viidenteen ulottuvuuteen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi