sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

ON JOKOTAi


ON JOKOTAi

Merituulet puhaltavat kuivalla maalla,
hyinen raikkaus on tämän tuuletuksen suloinen hyve,
tuntuu iholla vilpoisena onnena;
koleuden oneus vääntää vain hereähipiäisen suupieliä.

On jokotai;
kun astut taivaan alle - sataa wanhanaikaisesti -,
tuiskuttaa vettä sivuviistosta
kuin änkyrä aisuritamma kustaan hännällään.

Kun siirryt suojaan,
paistaa aurinko silmiä siristäin;
siinä sitä ramppaat eeskahtaalle sivuryöppyä,
niin että kääntöpaikka on sonnalla,
eikä mitään asiallista tekemisen tulosta synny.

Oi ihana arktisen hysteria;
päivä hupenee vahtaamiseen,
oikeana hetkenä oikeassa paikassa olemiseen,
hiljenee ehtoolla pyhäksi saunan hiljaisuudessa,
Löyly-hengen kuiskutellessa höpöjä kiukaan sisältä.

Yöttömän yön auvoisen kuulas kirkkaus vaatii
pitämään vilpolassa suorastaan nokilaseja
pääsyvaatimuksena unen rajamaille,
vaikka Höyhensaaressa on kyllä näinä aikoina tilaa;
yllin kyllin - ihmiset kukkuvat käkien kera kilpaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi