lauantai 13. kesäkuuta 2015

PUNAiNEN ViiVA


PUNAiNEN ViiVA

Huomen aukeaa tyynenä kuin vesilintu
joka soutaa tyvenen virran tummalla veden peilillä
näennäisen välinpitämättömänä muusta maailmasta.

Yöttömän juhlaksi sytytetty tuli on hiipunut;
enää pieniä savukiekuroita tuhkasta kohentamalla.
Oijistuvat silmänkorkeudella
ja alkavat porata reikiä taivaan sineen.
Uusi tähtiä tekevät nämä harmajat yltiöpäät.

Niin hiljaisen tyven;
lehdet lepäävät,
saran latvat kaartuvat mustan veden ylle.

Pelkkä tulipaikan liki lausuttu vaivihkainen kuiskaus -
rakastan -, ravistaa tolaa,
saa kollilangan paksuisen savun huojahtamaan.
Kiiman riivaama huttunen törmää värisevään viiruun
ja kuolee kokonaan pois.

Elämä on kesäöinen veden ääri yöttömässä,
savulta tuoksuvan suuren onnen sylissä;
kuvastimen pintaan vapaalla kädellä hutaistu
punainen viiva.

Siinä on kaikki,
muu tuoksina jonniijoutavaa länsimaista hapatusta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi