sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

KELTAiNEN HiLJAiSUUS


KELTAiNEN HiLJAiSUUS

Tämä on niitä lauluja - iänaikaisia -, omin sanoin,
keksitty jo ennen esi-isäin lampun ostoa;
sonaatti ajan pysähtymisen pienelle hetkelle.

Niin lyhyelle,
että pienenpienenpienikin on jättiläinen sen rinnalla,
niin pieni ettei sitä useimmat edes huomaa.

Seisaus,
mitättömän pieni suuri kääntöpiste,
toinen toistuva elämän kahdesta suuresta jamasta.
Ehdotonta juhlien aatelia.

Ja mitkä kulissit;
tundran reunan keskisen kesän tuoksuvat niitut,
tulvillaan rentukoiden valaiseman yöttömän
keltaiselta hohkavaa hiljaisuutta.
Mustana lampaana punainen unikko.

Huojuvien kulleroiden kuoro,
sinisten vuoro punaisten perässä
ja tämä sekoituksena yhtä aikaa
arktisen hysterian kiivaassa kesässä.

Kaikki sujuu kuin tanssi tai taulu,
tauot täyttää lintusten laulu,
liikuttuneen sielun hyrisevä riemu - hirisevä nauru.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tänksis - hyvinpä tuo mokoma seisahtui toviksi.
      Saimma kakun nakeltua käkättimiin.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi