maanantai 1. kesäkuuta 2015

KAKSiKYMMENTÄNELJÄ


KAKSiKYMMENTÄNELJÄ

Sielua riipaiseva välitila;
Taivaallisen rauhan tunturi pysähtyy yöttömäksi,
kiirellä tyven - hiljentymisen suuri temppeli vain on.
Kameli sujahtaa neulansilmästä huomaamatta.

Istahtaminen kiven syrjälle,
katseen keskittäminen taivaanpiirin yli,
avaruuden sfäärien alkulähteille;
koko ajatusmaailman liki täydellinen heivaaminen
alhaalla laaksossa toljottaville poroille -
niillä kun on isompi pää surisemaan.

Se on itsensä hallintaa - sellaisia tekoja -,
muinaisten suurmiesten tekoja;
nähdä tekijät vaikkei mitään ole tehty tai nähty,
ei pukahdettu halaistua sanaa vielä.

Pitkällenäkemisentaidon Zen,
nähdä sama aurinko kaksikymmentäneljä tuntia;
yhtä soittoa.
On siinä matkassa mittaa;
tarviaako sitä maanmatosen loitomma nähdä?

Jospa oppisi joskus näkemään -,
edes haistintaan pidemmä - yrittänyttä ei laiteta;
sitten kertomaan ja ilmaisemaan sen sujuvasti muille,
vaikka ystävilleen valituille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi