KULUTUSTA

KULUTUSTA

Heleitä siunattuja hetkiä,
tähellisen näköisiä - joutavanoloisia harppailuja
pitkin pihamaata - eeskahtaalle jokin kapine kädessä.

Sus'siunakkoon!
Muka työn merkeissä,
mutta silti vetkuillen;
sen verta asiantuntevasti,
ettei mokoman tuoksinan päälle tule
tai synny oikeastaan mitään näkymää.
Kunhan vaan.

Toukotöiden loppu Ultima Thulessa on iloinen asia;
pienten tyhjänpäiväisten asioiden värkkäämistä
kasvavalle ruoholle tuoksuvassa maailmassa.
Taivaanpiirillä jossa tihkuaa
puolen tunnin välein ohuista yläpilvistä siitettä ;
aurinko niin korkealla,
että sateenkaariakin täytyy hakea
konttaamalla maanrajasta.

Kun porstuan rappusilla nuokkujan
silmät lupaavasti lumpsahtelevat,
alkaa pirullinen sieppolintu kirskunnan risun nokassa;
hyvä jottei sentään Fedoran lierille käy istumaan.

Kuluu se päivä näinkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!