PARMAS
On ilta,
ehtoon laitimmaiset säteet kurottautuvat ujoina,
entävät juuri ja juuri maan utuisen piirin yli.
Ympärillä hunnuttu kevään morsian;
yllään lahea halo hipelöimässä sfäärien ääriä
laajana kaarena avaruuden rajoilla.
Tuuli on mennyt matkoihinsa;
minkä sille voi - ihasteltava vain hetkeä -,
kevään ihanan sietämätöntä keveyttä,
valtoimenaan haihattelevien eetosten leveyttä.
Poissa ryöttäsyntisen paatos,
haihtunut kuin lempeä tuhahdus Saharaan
kevään aina uusiutuvassa ihmeessä.
Saarnat saarnattu,
sormet ehtyneet osoittelussa,
heristäminen purrut omaan nilkkaan;
elä tässä jumalisesti
kun sielussa riettaan hentoinen entoinen olo.
Avaruuden syvänsinisen suonnan päällä
pilvenlonkien viimeinen puunto,
ennen unen valtaa - ennen yön armasta parmasta -,
ottaa otteen karmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi