KEiKKA
Koivun kyljestä,
pikkiriikkisestä pömpelistä,
purskahti ulos Hepsankeikka.
Ei se räkki ollut, eikä västäkään,
vaikka samoissa väreissä - suurin piirtein,
hyvin pitkälti.
Tämä oli jotenkin pirtsakampi - pyllerömpi;
ylisti oitis ritvalle kipsahdettuaan kevättä,
täysin kurkuin lauloi muka Ukko ylijumalalleen,
samalla kuin vilkuili
ja piti silmäpeliä naapurikäkkärän suuntaan.
Siellä puikkelehti kaikkien aikojen primadonna,
nosti riettaasti pyrstöä - vilautti reittä,
oli milloin ylösalaisin,
vuoroin alasylöisin.
Somalta se näytti luojansa ylistäjän silmään,
niin viehkeän kiehtovalta,
että veri veti naapurikäkkärään teerenpeliin.
Siinä sitten kauaa mennyt
kun kaksikerroksinen helikopteri räpytteli ilmassa,
sellaisella intensiteetillä - näytti ohikulkijasta,
jotta naimisiin menevät sitten tuon päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi