UNiSONO
Narskuvia askelia peräkanaa kahdessa jonossa,
anturat pölläyttävät hopeista taikapölyä;
pilvilampaan kohdusta ripoteltua huurretta
sormenleveys ummenkulkijan tamppaamalla uralla.
Suuri päivä.
Kolme mykkää kuukkelia lehahtelee,
kahuaa kuolpunassa uteliaisuuttaan,
kohkaavat tohkeissaan pakkasen puremaa,
eivät osallistu sinunkauppoihin.
Polun poikki singahtaa ankara paukku,
kuostoon on osunut, huuretta varisee;
linnut eivät säpsähdä - lotkauta kuulimiaan mokomasta,
jatkavat elämän pitämistä raiteilla.
Aurinko piilee sitkeästi haurun takana,
koiru on kuitenkin saanut varjon - on odotettavissa
että myös sielut kyköttelevät jossain värjötellen,
odotellen että saavumme kohdalle.
Äkin tulee seesteinen, humahtava tunne,
sielu asettuu sijaansa - vilkaisemme hymyillen toisiamme.
Sittemmin, taipaleen lopussa, ahku paljastaa toden:
turhaa ei ollut - tyhjää ei,
tinttien huikea unisono sillä hetkellä
kun kultainen kurra kapusi horisontin päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi