ANKARA OTE
Maailmassa on varmaan tähellisempääkin tekemistä
kuin vartoilla varjon ja sielun paluuta;
tänään se nyt kuitenkin tapahtuu,
sikäli mikäli pilvenvarjot raottuvat,
sallivat kultaisen kehrän kurkistaa vaarojen välistä.
On se kuitenkin täkäläisille merkki,
pikemminkin lupauksen varmennus,
että tulevaisuus jatkuu,
vaikka kuinka tunnumme elävän parahultaisesti
pysähtyneen henkisen kehityksen vankina.
Pakkanen riekkuu äksynä,
suimii tuimana koivunkylkiä - mentävä on silti,
arkuus hiiteen, viehtymyksellä on ankara ote.
Vuoden ensimmäisessä sarastuksessa,
valon silminnähtävässä syntymisessä on hetkensä;
juhlallinen, mieltä wimmaisesti ravistava tunne,
ikään kuin pyhän aktin jälkeinen,
viipyilevä,
unen- ja valveen kaltainen mystinen rajatila.
Saman wanhan kokeminen uudelleen,
uudelleensyntyminen iänwanhaan totuuteen,
se koukuttaa - houkuttaa vuosivuodelta hakeutumaan
kuohuttavan tuntemuksen syntypaikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi