TYMPEYDEN SYNTi
Aika tavallista,
enemmän normaalia kuin -epä;
pitkät pakkasjaksot turruttavat.
Sisällä istumisen ja kutvailun sijaan
sitä kaipaisi astumista - hoputonta kiiruhtamista,
raikkaissa kuolpunoissa pakkasten nipisteltävänä.
Vaan kun pitäisi viitsiä pukea oikein,
jotta tarkenisi hytisemättä, ilman hikeä;
eikä sitten millään jaksaisi paneutua mokomaan.
Näennäishorisontti huojuu,
olemattomatkin asiat alkavat tuppuroitua,
kehtuutus saavuttaa pikkuhiljaa sellaiset mittasuhteet,
että tila alkaa ehtyä - sielu synkkenee,
päihittää mustimmista mustimman singulariteetin.
Sekö muka huuha-haata?
Ei mitään Maldacenan konjektuureja,
pitäkää Tunkkenheiminne;
ahavan paahtaman naamarin eloisuus
alkaa olemaan samaa luokkaa kuin kuolleella porolla.
Joku rapsuttaa akkunasta - aurinko,
sitä riipii sitten niin herkästi elinvaatteet ylleen
ja ryntää ulos pihtipielet ryskyen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi