PiHA
Uusi viattoman oloinen,
puhtaan valkoinen huntu kattaa koko tienoon;
rikkumaton pinta ikään kuin huokaa hiljaisuutta.
Imaisee muutamat harvat luudan nyyhkäisyt,
lapion terän kirskahdukset kohtuunsa
ja tasoittaa orastavan metelin,
häivyttää sen syleilyynsä.
Hiljaisuuden tykkänään meluton,
kaiken haltuunsa ottava kahmaisu koskettaa syvältä,
ravistaa mykistynyttä kokijaansa;
ajatukset häilyvät ajan virran vuolteissa.
Mielen williintynyt kuvitus havittelee taukopaikkaa,
pidättelee purskahtamaisillaan olevaa hykerrystä;
niin hyvältä se tuntuu
kun sisäistää äänettömyyden hoksaamisen.
Väistämättömät pihan aurausäänet.
kolahdukset, kalahdukset,
ne kaikki saadaan anteeksi - pyytämättä,
ilman että kukaan ennättää tulla synnintuntoihinsa.
Ei edes sekään tummakaprokkinen vieras,
joka pysähtyy tuokioksi ohimennessään
arvioimaan luomisen tyyliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi